Hyödyllisiä linkkejä
Edun.fi:n sivuilla on paljon linkkejä eteenpäin
http://edu.fi/perusopetus/kuvataide/ymparistoestetiikka_arkkitehtuuri_ja_muotoilu
http://www.edu.fi/muotoilu-_ja_arkkitehtuurikasvatus
http://www.edu.fi/muotoilu-_ja_arkkitehtuurikasvatus/muut_materiaalit/sivustoja_julkaisuja_ja_verkkonayttelyita
Arkkitehtuurimuseo
http://www.mfa.fi/lapset
Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu
http://www.arkki.net/
Täältä voi hakea itselle virikkeitä
http://www02.oph.fi/etalukio/kuvataide/
Tällä on sivulla linkkejä kulttuuriympäristö-kasvatukseen:
http://www.kulttuuriymparistomme.fi/fi-FI/Opi_ja_innosta/Koulussa
maanantai 9. toukokuuta 2016
perjantai 25. maaliskuuta 2016
Arviointi kuvataiteessa
Eräällä tunnilla keskustelimme omista koulukokemuksistamme
kuvataiteen tunnilla. Lähes kaikki opiskelijat muistivat omien töittensä
verbaalisen tai non-verbaalisen arvioinnin. Oman piirroksen valmistuttua sitä
tarkasteli kriittisin silmin opettaja - ja mahdollisesti myös koko muu luokka.
Miksi juuri kuvataiteen tunteihin, koulun käytävän taidenäyttelyyn tai luokan
kuvakollaasiin liittyi arvioinnin pelko? Johtuuko se siitä, että olemme
rajallisilla taidoillamme luoneet sielujemme syvimmistä sopukoista kuvan, jota
muut eivät ymmärrä tai näe samalla tavalla? Pitääkö kaikkien kuvistöiden olla
samanlaisia? Miten toimia itse opettajana oikein?
Kuvataiteen arviointi perustuu oppilaan oman luomistyön
kannustavaan ymmärtämiseen. Kuvataiteen arvioinnissa siis opettaja arvioi niin
oppilaan motivaatiota, toiminnan ja ajattelun kehittymistä kuin varsinaista
työtäkin. Kuvataide on yksilölaji ja silloin jokainen oppilas pitää arvioida
yksilönä, suhteutettuna aikaisempaan osaamiseensa ja sitoutumiseensa. Kuvan
viestin ja merkityksen tutkiminen yhdessä oppilaan kanssa antaa opettajalle
tärkeää tietoa. Tällainen tieto välittyy yleensä kahdenkeskisten keskustelujen
kautta. Keskustelemalla oppilaan kanssa työstä, opettaja pääsee perille
oppilaan ajattelutavoista, kiinnostuksen kohteista ja arvoista. Näillä kaikilla
on vaikutusta myös arvosanaa annettaessa.
Oppilaan on aina tiedettävä, mistä arvosana muodostuu. Lukuvuoden
alussa kannattaakin käydä oppilaiden kanssa läpi opetussuunnitelman
arviointikriteerit. Arvioinnin pitäisi olla oppilaan kehitystä tukevaa ja
oppilaan omaa ajattelua rohkaisevaa. Kuvataiteessa myös itsearviointitaitojen
kehittäminen on merkityksellistä niin teknisen kuin sisällöllisenkin
edistyminen kannalta.
Kuvataiteessa korostuvat medialukutaito, kuvien tulkitseminen
ja moniperspektiivisyys. Arviointi saattaa olla haasteellista juuri visuaalisen
havaitsemiseen ja visuaalisen kulttuurin tulkintaan liittyvissä tavoitteissa
(OPS2014). Oppilaiden visuaalisen kulttuurin tarkastelemisen, tulkinnan ja moniperspektiivisyyden
ymmärtämisen arviointi saattaa parhaiten tapahtua keskusteluissa, joko kahden
kesken tai ryhmissä. Kuvataiteen tuntien pitäisikin rohkaista oppilaita
ilmaisemaan mielipiteitään ja kannustaa oppilaita toisten mielipiteiden
kunnioittamiseen ja huomioonottamiseen.
Tärkeää on huomata oppilaan kuvataiteen työ myös palautteena
opettajan omasta työstä. Mikäli kaikki työt ovat hyvin samanlaisia, ovat
opettajan ohjeistukset olleet liian tiukkoja. Tällöin luovuudelle ja omalle
ilmaisulle ei ole jätetty tilaa. Jos työt on tehty huolimattomasti hutaisten,
ovat opettajan ohjeet kaikuneet kuuroille korville tai ne on huonosti laadittu.
Kuvataiteen töille on usein myös annettava aikaa, kaikkien töiden ei tarvitse
valmistua 45 minuutissa; työn lepuuttamiseen ja katseluun käytetty aika saattaa
kehittää oppilaan ajattelua ja sitä kautta myös työtä eteenpäin.
Linkkejä arviointiin:
Opetushallituksen verkkopalvelu edu.fi:
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014:
maanantai 21. maaliskuuta 2016
Vesivärimaalaus
Vesivärimaalaus
Koulussa vesivärimaalaukseen käyvät sekä vesivärit että peitevärit. Vesivärejä ja peitevärejä on erilaisia, halpoja ja kalliita, peitevärejä lisäksi myös pulloväreinä, jolloin niiden sekoittaminen on helpompaa. Peitevärien etuna on niiden peittävyys; kuivuttuaan vanhan värikerroksen päälle voi maalata uuden kerroksen vaaleammallakin värillä.Paperi: Kaiken aa ja oo on kuitenkin hyvä paperi, joka ei saa alkaa aaltoilemaan pienestäkin vesitilkasta. Aaltoilua voi estää teippaamalla työn kauttaaltaan reunoista pöytään tai alustaan kiinni, jolloin saadaan myös kauniit kehykset työlle, kun teipit irroitetaan. Teipit on kuitenkin irroitettava mahdollisimman pian maalauksen kuivuttua, jotta se ei tartu liian piukkaan ja revi paperia irrotettaessa. Vesiväripaperien lisäksi hyviä maalaualustoja ovat paperitapettien taustapuolet ja painamaton paperitapetin pohjapaperi.
Maalausvälineet: Maalata voi millä tahansa välineellä, jossa vesi ja väri pysyvät edes vähän aikaa. Sivellintä yleensä käytetään, mutta miksei voisi kokeilla myös tikkuja, topspuikkoja, sormia, pahvinpalaa, vesipyssyä... Sivellintä käytettäessä otetaan kiinni melko ylhäältä varresta ja kevyesti liutetaan sivellintä maalauksen pinnalla. Pienemmpiin yksityiskohtiin valitaan pienempi pensseli, suuriin alueisiin isompi. Maalausta voi kuvioida myös imeyttämällä vettä ja väriä pois maalauksesta, jolloin syntyy vaaleampia kohtia. Esimerkiksi pilviä voi tehdä paperitollolla painelemalla märkään paperiin.
Muutamia ohjeita vesivärimaalaukseen:
- Hahmottele lyijykynällä hyvin hennosti, lähes huomaamattomasti, vain tärkeimpiä linjoja.
- Aloita maalaus aina vaaleimmilla väreillä, joita työhösi laitat. Niiden päälle voi aina maalata kerroksittain, tummentaa ja tehdä yksityiskohtia. Tummia kohtia on vaikea vaalentaa.
- Mitä enemmän käytät vettä värin joukossa, sen vaaleampaa väri on ja päinvastoin.
- Mitä haaleampi kohta, sen kauenpana se näyttää olevan. Mitä kirkkaammat ja selvemmät rajat, sen lähempänä asia vaikuttaa olevan.
- Kun haluat maalata tasaisen väripinnan, maalaa aina yhtenäisin ja yhdensuuntaisin siveltimenvedoin.
- Tasaisen väripinnan saamiseksi kannattaa myös käyttää laveerausta. Maalattava pinta kastellaan puhtaalla siveltimellä, jolloin väri leviää alueelle helpommin ja tasaisemmin.
- Jos haluat estää värien leviämisen keskenään, anna aina värin kuivua kokonaan ennen kuin maalaat sen viereen uutta väriä.
- Tarkastele maalaustasi välillä kauempaa. Nosta se kuivana taululle tai seinän viereen pystyyn, pohdi mitä kohtaa pitää vielä työstää, kysy kaverin mielipidettä.
| Paperi on ensin laveerattu ja sen kuivuttua on jatkettu yksityiskohtien tekoa. |
| Vaaleammat ja epätarkemmat kohdat näyttävät olevan kauempana. |
| Batiikkitekniikkaa. Vesiväri hylkii vahaväriä ja valkoiset yksityiskohdat jäävät näkyviin, koska väri ei tartu enää niiden päälle. |
| On myös paljon erilaisia vesivärikyniä, joilla saa mielenkiintoista jälkeä. Niitä voi käyttää kuivana, märkänä tai niiden jälkeä voi levittää paperilla märällä siveltimellä. |
sunnuntai 7. helmikuuta 2016
Taidemuseokäynti – Paradise Express Rauman taidemuseossa
Kuvataidetunnilla
kävimme tutustumassa Rauman taidemuseossa Andy Bestin ja Merja Puustisen
näyttelyyn Paradise Express. Näyttely oli värikäs, mielipiteitä herättävä ja
moniulotteinen. Se koostui useita värikkäistä teoksista, jotka kannustavat kokeilemaan
ja liikkumaan. Hyvinä esimerkkeinä ovat pomppulinna TV Dinner ja kollektiivinen
seinämaalaus, jonka tekemiseen voi itse osallistua piirtämällä seinälle – luvan
kanssa.:)
Museossa
kuulimme ensin museon intendentin selostuksen teoksista ja taiteilijoista. Sen
jälkeen pääsimme itse tutustumaan taideteoksiin, valitsemaan niistä
mieleisimmän ja kertomaan valinnastamme kanssaopiskelijoillemme. Museokäynti
tuntui antoisammalta saadessamme itse kertoa ja perustella omia näkemyksiämme.
Saimme aikaiseksi myös keskustelua teoksista, mitä ei välttämättä pelkkien
teosten esittelyn kautta olisi syntynyt. Opetushallituksen edu.fi –sivustolta löytyy
lisää ideoita lapsien taidenäyttelykokemusten syventämiseksi.
Näyttelyssä
ja sen jälkeisillä tunneilla puhuimme paljon museopedagogeista ja heidän
käyttämisestään kuvataiteen opetuksen apuna koulussa. Museopedagogit opastavat museon
näyttelyissä ja ajatus on, että museopedagogit pedagogisilla opinnoillaan
mataloittavat opettajan kynnystä astua luokkineen museoon. Museopedagogit
voivat järjestää museoissa myös työpajoja ja kehittävät museossa aktiviteetteja
koululaisryhmille. Niitä voivat olla edellä mainitut työpajat, tehtäväkortit ja
museosuunnistukset eri museoista riippuen.
Museokäynnit
kuuluvat perusopetuksen opetussuunnitelmaan niin ala- kuin yläkoulussa ja siksi
olisikin tärkeää totuttaa oppilaat mahdollisimman aikaisin museokäynteihin niin
taidemuseoon kuin muihinkin museoihin.
Hyviä linkkejä:
Suomen
museoiden yhteinen nettisivu:
Opetushallituksen
verkkopalvelu edu.fi:
Esimerkki
Tampereen Museokeskus Vapriikin tehtäväsivusta:
Esimerkki
Turun Wäinö Aaltosen museon kouluille suunnatusta sivusta:
keskiviikko 27. tammikuuta 2016
Croquis-piirtäminen
Croquis-piirtäminen
Croquis tarkoittaa nopeaa luonnosta elävästä mallista.- vasemmalla kädellä
- nostamatta kynää paperista
- liikuttamalla kynää eri tavoin (pyöreästi, hapsutellen, suorin viivoin...)
- erilaisilla piirtimillä (lyijykynä, kuulakärkikynä, tussi, liitu, sivellin)
- ottamalla kynästä eri tavoin tai eri kohdasta kiinni
- ohjeistaa aloittamaan päästä, jaloista tai keskeltä
- saksilla ääriviivoja pitkin leikaten
Mallina voi olla:
- opettaja
- oppilas
- jokin eläin (esim. koira)
- yksi henkilö/pari
Ihmisen mittasuhteiden hahmottamista voi helpottaa:
- mittailu pallojen avulla (pää on yksi pallo, käsivarsi kaksi palloa jne.)
- mittailemalla viivojen avulla
- mittailemalla kynän avulla
Lisää tekniikasta:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/08/02/jussi-enon-piirustuskoulu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

