Eräällä tunnilla keskustelimme omista koulukokemuksistamme
kuvataiteen tunnilla. Lähes kaikki opiskelijat muistivat omien töittensä
verbaalisen tai non-verbaalisen arvioinnin. Oman piirroksen valmistuttua sitä
tarkasteli kriittisin silmin opettaja - ja mahdollisesti myös koko muu luokka.
Miksi juuri kuvataiteen tunteihin, koulun käytävän taidenäyttelyyn tai luokan
kuvakollaasiin liittyi arvioinnin pelko? Johtuuko se siitä, että olemme
rajallisilla taidoillamme luoneet sielujemme syvimmistä sopukoista kuvan, jota
muut eivät ymmärrä tai näe samalla tavalla? Pitääkö kaikkien kuvistöiden olla
samanlaisia? Miten toimia itse opettajana oikein?
Kuvataiteen arviointi perustuu oppilaan oman luomistyön
kannustavaan ymmärtämiseen. Kuvataiteen arvioinnissa siis opettaja arvioi niin
oppilaan motivaatiota, toiminnan ja ajattelun kehittymistä kuin varsinaista
työtäkin. Kuvataide on yksilölaji ja silloin jokainen oppilas pitää arvioida
yksilönä, suhteutettuna aikaisempaan osaamiseensa ja sitoutumiseensa. Kuvan
viestin ja merkityksen tutkiminen yhdessä oppilaan kanssa antaa opettajalle
tärkeää tietoa. Tällainen tieto välittyy yleensä kahdenkeskisten keskustelujen
kautta. Keskustelemalla oppilaan kanssa työstä, opettaja pääsee perille
oppilaan ajattelutavoista, kiinnostuksen kohteista ja arvoista. Näillä kaikilla
on vaikutusta myös arvosanaa annettaessa.
Oppilaan on aina tiedettävä, mistä arvosana muodostuu. Lukuvuoden
alussa kannattaakin käydä oppilaiden kanssa läpi opetussuunnitelman
arviointikriteerit. Arvioinnin pitäisi olla oppilaan kehitystä tukevaa ja
oppilaan omaa ajattelua rohkaisevaa. Kuvataiteessa myös itsearviointitaitojen
kehittäminen on merkityksellistä niin teknisen kuin sisällöllisenkin
edistyminen kannalta.
Kuvataiteessa korostuvat medialukutaito, kuvien tulkitseminen
ja moniperspektiivisyys. Arviointi saattaa olla haasteellista juuri visuaalisen
havaitsemiseen ja visuaalisen kulttuurin tulkintaan liittyvissä tavoitteissa
(OPS2014). Oppilaiden visuaalisen kulttuurin tarkastelemisen, tulkinnan ja moniperspektiivisyyden
ymmärtämisen arviointi saattaa parhaiten tapahtua keskusteluissa, joko kahden
kesken tai ryhmissä. Kuvataiteen tuntien pitäisikin rohkaista oppilaita
ilmaisemaan mielipiteitään ja kannustaa oppilaita toisten mielipiteiden
kunnioittamiseen ja huomioonottamiseen.
Tärkeää on huomata oppilaan kuvataiteen työ myös palautteena
opettajan omasta työstä. Mikäli kaikki työt ovat hyvin samanlaisia, ovat
opettajan ohjeistukset olleet liian tiukkoja. Tällöin luovuudelle ja omalle
ilmaisulle ei ole jätetty tilaa. Jos työt on tehty huolimattomasti hutaisten,
ovat opettajan ohjeet kaikuneet kuuroille korville tai ne on huonosti laadittu.
Kuvataiteen töille on usein myös annettava aikaa, kaikkien töiden ei tarvitse
valmistua 45 minuutissa; työn lepuuttamiseen ja katseluun käytetty aika saattaa
kehittää oppilaan ajattelua ja sitä kautta myös työtä eteenpäin.
Linkkejä arviointiin:
Opetushallituksen verkkopalvelu edu.fi:
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti